Alaku kuusta on sattunu ja tapahtunu vaikka ja mitä.
Wiima alako sairasteleen toissa pyhänä, tiistaina 31.3 käytin sitä Animagissa tutkimuksissa. Diagnoosina oli kurkkutulehus ja valeraskaus, molempiin lääkkeet ja kotio. No, koiran vointi vaihteli sen jäläkeen. Välillä näytti, että on virkeempi ja välillä taas nuurus kivuliaan olosena. Pitkänperjantain aamuna käytiin kävelemäsä koko koiratokan kans. Wiimaki kuluki niinku aina ennenki. Päivän touhuiltiin pihahommia ja Wiimaki kävi välillä verkolla kahtelemasa. Ennen Kärppä-pelin alakua menin koiria ruokkiin ja Wiima pötkötti kopissa kuolleena. Turhan aikasin meni meikäläisen ykköskoira, ois toivonu vielä ainaki toiset kuus vuotta elävän meitin ilona. Toimitin Wiiman Animagiin tiistaina, jotta saa tievon kuolinsyystä. En usko, että valeraskauteen kuolee...
Lauantaina mentiin sitte Tervolaan näyttelyyn ja tuomisina oli Vertille viimenen serti ja Mva-arvo ja Ihqulle vara-serti. Muille Punkkikorpisille seuraavaa; Natalle Eh ja Omajjalle hylsy alapurennan takia. Kateltiin kyllä, että puree tasan, mutta tuomari näki toisin.
Kaiken lisäksi eno-Erppa kuoli tiistaina aivoinfarktiin. Nyt on Punkkikorven Nitro meiän tarhasa oottelemasa uuteen kotiin muuttoa.
"K&Mva Punkkikorven Eevertti"
kuva: Johanna Lahtinen
