Lauantai meni ruhoja palotellesa.

Pyhäaamuna taas jahtiin...

Ihqu Karjanevalle ja Siro Talakusta liikenteeseen. Ihqulla meni aivan höpöksi. Jotaki nuohoili pitkän aikaa, ei sen kummempaa.

Siro heitti pari ihan hyvvää lenkkiä ja alako sitte vähä hiipua. Isäntä lähti käppäileen talavitien uraa kohti Viitanevaa. Nelisensattaa metriä kerkes hiipparoia, ennenku alako haukku. Reilun 300 metrin löytö, haukku Pölkkykankaan laiasa harvennus männikösä. Me jäätiin nuotiopaikalle ootteleen ja eipä aikaakaan ku paukahti. Tieto tuli, että urosvasa nurin.

"Osat vaihtunu, toinen tekkee hommia..."

"... ja toinen kattoo päältä"

 

Ei siinä, kävästii kaavolla ja lähettiin löysään Ike irti Navettakankaan tieltä. Pisteltiin nuotio pystyyn ja alettiin makkaran paistoon. Koira haki tien oikialla puolen, kävi reilusa 400 metrisä ja kurvaili sitte tien toiselle puolen. Haukku päsähti päälle 178 metrin pääsä meiän nuotiosta ja liki tuulen alta! Tovin päästä meikäläinen liikahti satakunta metriä tielle passiin. Haukku valuskeli pikkusen tietä kohti, likimmillään oli 110 m pääsä. Tuuli tietysti pyörähteli ja hirvi hyppäs liikkeelle, laukkas liki nuotiota ja isä-Väinö ja Pete näkiki otuksen, melekonen sonni kyseesä. Ei kuitenkaan tarjoutunu Väinölle ampumatilannetta. Siitä uros otti kunnon lähöt, koira seuras hyvällä vauhilla muutaman kilometrin, mutta palaili lopulta takas jäläkiään pitkin. Käytiin se vislailemasa väliltä auton kyytiin ja kokonnuttiin Kapaseen nuotiolle. Evästelyn jäläkeen kävästiin nykäsemäsä vassu lavalle ja nylykemän.

Keskiviikkona taas samoisa hommisa. Ekana Nita ja Ike irti. Nita Harjuun ja se koppaski siitä natun liikkeelle, seuraili sitä aikansa ja palaili takas Lukkaroisten tielle. Ikeä yritettiin pukata vaihteeksi Navettakankaan tietä pitkin hakuun, ei kelevannu suunta. Halus väkisin Kivilammen puolelle ja haukku päälle 909 metriä autosta.

"Pikkasen lipuu..."

Japanki päästivät pitkästä aikaa hakuun, pappa ei myöskään halunnu siihen suuntaan mihin ajateltiin. Kävi lähellä Palosaaren tietä ja kierteli sieltä takas Pitkästien varteen ja siitä yli. Melalampinkankaasa alako seki haukkuun. 

Mikäpä siinä, pari koiraa haukkumasa. Jake lähti koittaan Ikelle kaatoa, varmaan tunnin kyttäs aivan hipasu etäisyyellä, mutta ainut hirvihavainto oli hahmon liikehintä tiheikösä.

"Piti kyllä onnistua."

Hiljalleen eläin/eläimet alako käyä levottomiksi ja lähtivät liikkeelle. Ike sekos jotenki yhteyenotolla ja jäi elukoitten kelekasta. Löys viimein raiteen ja seuras niitä aikansa, tuloksetta.

Evästelyn jäläkeen isä-Väinö lähti Japan haukulle, ku meikäläisen jahtikengät jäi kotio! Mukana oli vain lenkkarit ja sisäpelikengät... Me jäätiin Erreykseen oottamaan ja tunteroisen päästä taas alako tuttu jymähtely, .375 puhu karua kieltään ja pari elikkoa nutulleen.

"Väsy painaa papparaista, pitkästä aikaa päässy kaavolle nyhtämään karvaa."

Kalle oli tietysti kans ehtiny tuttuun puuhaan, haukku päällä Honkakankaasa. Haukku valu ihan passiketjuun kiinni, muttei kuitenkaan näkösille. Siitä sitte kimpos takas Piehinkijoki varteen. Jani jäi yksin pyytämään, ku muu porukka lähti haalimaan Japalle kaatuneita elläimiä pois mehtästä. Jonku ajan kuluttua Jani rimpautti, että vasa on katollaan.

Kolomannen viikon jäläkeen on pari hirveä pystysä, aikunen ja vasa.

Muita uutisia: Punkkikorven Naavalle HIRV 1 90,50 keskiviikkona.