Toinen viikko alotettiin tutusti Rönnön tien suulta. Koiria mehtään ja haukkujaki saatiin. Ihqu teki noppeimman löyön, kaks minuuttia ja 250 metriä. Siitä pääsin alotteleen pyyntiä. Vasa jäi kuitenki kaatamatta, emä osas oleskella semmosisa rämeenlaita risukoisa etten juuri päässy niitä näkemään. Ihan haulikkohollilla olin pitkiä aikoja, mutta ei tillaisuutta kaatolaukaukseen. Ja äärimmäisen flegmaattinen naaras, ei minkäänlaista aikomusta hätistellä koiraa ja asettaa vassua vaaralle lttiiksi. Lopulta menivät Piehinkijoesta yli ja koira ei, lähti yteyenotolle ja aikaa kulu varmaan parikytä minsaa. Sain Ihqun usutettua joesta yli, mutta elukat ei sitte ennää kestäny haukun alotusta ja homma kuivu seuraamiseksi.

Naava seuraili aamusta tomerasti sonnia, usioita kilometrejä meni peräsä. Hilu värkkäili mitä värkkäili, kuseskeli ja kyttäs mitä Jake touhuaa. Eli ei saanu mitn aikaan. Vertti käytettiin irti, mutta koira ontu toista etujalakaa. Kateltiin tarkemmin ja huomattiin, että koiralla on iso haava jalasa.

Kalle pelasti taas päivän. Aamun haun jäläkeen löysi toisesta irtilaskusta vasaporukan ja erinäisten jäläkeen vasa kaatu lähelle Erreyksen peltoa llkan toimesta. Kolomisen tuntia Kalle kerkes töitä tehä.

Freija oli eka kertaa irti vasta vasun ollessa pötköllään. Innossaan se on ropin kimpussa, ei tiiä haukkuako vai mitä. 

Sunnuntaina taas jahtiin, sama paikka ja aika. Koirina Siro, Ihqu ja testisä ollut Punkkikorven Ewa. Siro pistettiin hakemaan Navettakankaasta, tuskin oli koiraa irti laskettu ku Jake pisti chattia, että vasa nurin. Harjun tien suulle oli Mikko kopassu yhen elukan nurin. Kaikkiaan oli näkösällä käyny seittemän tai kaheksan elukkaa. On meillä mistä pyytää! Ewa ei oikein kehuja saanu, ainoona meriittinä parin pikku sonnin pöläyttäminen liikkeelle.

No Siroki karho hirven liikkeelle, 25 kilsaa tuli mummelille mittariin ennenku otettiin Lukkaperäntieltä kiinni. Nupan peräsä meni. Leupoldin ristikko oli tovin natun lavasa, mutta se seiso keskellä maantietä, niin ei viittiny puristaa.  

Keskiiviikkona taas hommiin ja päitä tuli vajalle oikein kunnolla, neljä aikasta saatiin. Aamusella Ihqu irti Harjusta, Kotalehosa alako haukku. Parikytä minsaa tuli hyvin ääntä ja sitte loppu. Koira kohti maantietä ja kohta pamahti, kävelin tielle ja koira sielä pyöriskeli. Tyrkin takas Kotalehon suuntaan ja koira lähti vauhilla menemään, kurvas kohti tietä ja taas pamahti. Tutka alako nollittaaan ja käveleskilin paikalla, sielä koira nyhti pikkusen nupan kankkua. Teuvo oli kumonnu kantturan ja toistaki sano ampuneensa. Vein Ihqun ampumapaikalle ja koira irti, 150 metrin pääsä alako taas nollaa näyttään ja käppäilin paikalle. Sielä samanlainen nupo kylellään. Ei muuta ku suolistammaan.

 

Piettiin sitte lounastauko Rönnöntien suulla. Passit palautettiin samoille paikoille. Ike irti Nevahaasta, Kalle Kapasesta ja Nata Talakusta. Ike ja Nata haeskeli miten haeskeli, ei mittään muuta saaneet aikaan. Kalle se taas otti hirven ylös Honkakankaasta. Hyvin poika lasketteli, pätkiä seisontahaukkua ja sitte taas karkkoa ja siirtyvää. Oisko tunteroisen kerenny työstää, ku hirvi päätti liikahtaa yli Rönnöntien. Oltiin Väinön kans siirrytty passailemaan kahtapuolta Pölökkykorven aukkoa ja sonnipoika päätti kiertää pohojospuolelta. Sielä oli kanta-isä oottamasa ja pisti ritsahaaran kumoon. Hyvin karva pöllys ku Hätävaralainen anto sonnille viimesen voitelun.

" Pitäs vissiin kärry hakia..."

DSC_0004_2.jpg

Just ku pikkusonni oli kaatunu kuulu Pajustosta ampumista, naapuri seuran koira oli kyytsänny urosta ja se oli erehtyny passimiehen näkösille ja hirvi nurin. Sarvisi piikkejä 2+2, mutta rungosa massa riittävästi. Ainaki siltä tuntu ku sitä reilu kolomesattaa metriä vejettiin.

"Kaikki kyytisä ja nylykemään."

DSC_0006_2.jpg

Toisela viikolla koiravahavuuesta tipahti Vertti ja Hilu. Vertillä on Iken kans kahakoinnin seurauksena toinen etujalaka haavoilla, antura halaki ja päällypuolellaki kaks vekkiä. Saa nähä miten koira paranee. Hilulla taas alako tyttöjen vaivat, siinä syy koiran vaisuuteen.