Isä-Väinö ja Petro lähti aamusella Oltavan miehille talakoo toimintaan, tarkotuksena kopasta hirvi kötälleen. Siron laittovat hakemaan ja niinhän sieltä Peteltä viesti tuli, että Siro alako kilikattaan 10.11. Puolentoista  tunnin päästä isäntä soitti, että haukusa mikkään hirvi oo. Karhu oli noussu kahelle jalalle vajjaan parin kymmenen metrin pääsä kuusitaimikosa. Heti oli kuulemma Leupoldin ristikko hakkeutunu nallukan rintapäähän kaiken varalta...
No karhu oli karkonnu taimikosta tovin kuluttua, siitä karkko ja sitte siirtyvää haukkua. Työskentely senku jatku ja tietysti mieleen hiipi, että mitäkö se toine tessu tuoreelle karhunjälelle meinaa. Touhuiltiin Wiimaki samoille rantteille ja päästivät sen pari minsaa vanhalle jälelle. No sinnehän se hyöki kaveriksi. Tasan klo 14.00 Wiima alotti haukun.
Nyt tilanne on se, että Siro tuli vislaamalla pois 20.15 n. 10 tunnin työskentelyn jäläkeen ja Wiima haukkuu edelleen. Kai se aattelee räkyttää pikkasen pitempään...
Niin, nythän on 2.11 ja taipparit on tältä kauelta suoritettu...
Minä hyppään sänkyyn ja alan vettään unta kuulaan, nukkukoot koirat mettään vieneet Mitsun penkeillä!