Karhun porukasa on tänä syksynä seuraavat koirat käytösä: Fin Kva Hätävara Kalle, nuori jämptinarttu Ryönänmaan Naava ja Punkkikorpiset Eevertti, Ihqu, Igor (Ike), Nita, Sätky (Siro) ja Tupsu (Hilu). Lisäksi on vielä esikoululainen Freija ja eläkeläinen Usvanniityn Jappa, joille ei oo kovin suurta roolia jahtiin varattu.

Lauantaina 10.10 aloteltiin hommia, kokoontuminen Rönnöntien suulle, josa lupatarkastus ja pantojen numeroitten ja salasanojen jakaminen. Siitäpä sitte lähettiin pistään koiria hakemaan. Kalle Kolomioon, Hilu Harju/Talakku akselille, Vertti Pitkäseen ja Naava Lukkaroisiin. Ihqu, Ike, Nita ja Freija jäi vielä autoihin reserviin.

Hilu otti heti vasaporukan ylös, elikot sykäs Piehinkijoesta yli ja koira joutu räpimään joesa pitkään, että pääsi yli. Sen touhut meni seurailuksi. Kallen eka hakulenkki päätty Puuronevalle, josta koira kyytiin ja takasin aiottuun maastoon. Vertti haki hyvin kahtapuolta Pitkästietä, koirasta näki, että hajuja on. Lähti sitte viimein Rönnön puolelle laajentaan lenkkiä ja tökkäs sielä jäläkeen. Meni jonku sata metrisen ja löytökiljahukset kuulu. Hirvi heti liikkeelle ja kohti Piehinkijokea, aikansa hypättyään pysähty haukuttaan Korkiaan Palokankaaseen. Me ryypittiin teetä autolla ja kuunneltiin haukkua, samoihin aikoihin Kalleki alotti Pytinkikankaan laiasa työt, kuulu hyvin meille 4 kilsan päästä. Mikäpä sen mukavampaa ku kuunnella kahen karhukoiran haukkua!

Vertin hirvi pysy paikallaan rapian vartin ja lähti liikenteeseen. Meni reilun kilsan ja jäi Navettakankaan laitaan uuestaan seisontahaukkuun. Siinä se tuntu pysyvän ja meikäläinen lähti haalautuun haukulle päin. Käppäilin Navettakankaan tietä pikkuhiljaa ja kuunntelin hyvää hirvihaukkua. Tuuli oli suotusasti haukusta meikäläiseen päin. Hyviä maita pääsin aika nopiaan haukun tuntumaan, hirvi haukutti ittiiään isolla mehtällä. Pääsinki sen näkemään eka kerran jo 200 metrin päästä, toisen mokoman lähestyttyäni huomasin, että uroshan sielä koiralle päätään puistauttelee. Hirvi seiso pienen mettäaukion takana kuusikosa. Välilllä se kävi kuusten katveesa, enkä sitä nähäny. Siirryin mettäojaa pitkin parempaan asemaan tuulenkaatokannon taakse ootteleen. Hiljaksiin elikko liikahteli haukusa ja siirty kohti aukiampaa paikkaa. Niin se viimein astu sopivaan välliin seisomaan ja Sakolainen yskähti. Sen jäläkeen tuli ihan hiljasta. Hirvi katos, Vertistä ei minkäänlaista havaintoa. Pukkasin uuen panoksen piippuun, lähin käveleen ja kahtoon mitä sielä näkkyy. Vertti pyörähti kuusten takaa ja haukahti pikku sarjan, arvasin heti, että nurin on. Kävelin lähemmäs ja siltähän paljastu musta koira ison uroksen perspäätä kalttaamasta.

Soitto isä-Väinölle ja jatkotoimenpiteitä tekemään. Sonnilla sarvisaan 11 piikkiä ja sen ruhopaino oli 256 kiloo. Hirvi myytiin Kylmäselle ja punnittiin sielä.

Samaan aikaan Jani oli saanu seleville, että Kallen työstettävänä oli emä ja vasa. Ei ollu kuitenkaan päässy lopettamaan Marlinilla peliä. Pojat oli passisa Rönnöntiellä ja oottelivat tilanteen kehitystä. Jake lähti koukkaamaan haukulle eri suunnasta, ku Jani oli jääny epäevulliseen asemaan haukkuun nähen. Ei piässynnä Jakekaan ratkasua tekemään, karkko tuli ja suoraan emä kopiksi passimieheen, siitä kunnon lähöt ja loppu päivä meni seurailuksi. Kallen työt lie kestäny kaikkineen reilun erän verran.

Freija käväs mutkan liikenteesä, ku ooteltiin Vertin tilanteen kehittymistä. Naavalla oli yöjäläki, jota se oli perkannu innokkaasti, mutta vielä ei kyvyt riittäny syönnöstä selevittämään. Ike ja Ihqu sai vaan auton kyytiä.

Pyhäaamuna taas kokoonnuttiin samaan paikkaan. Hilu Harjuun ja Iken kans Karjanevalle, ihan Lukkaroisentien päähän. Hilulla sama homma, ku lauantaina. Hirvet heti liikkeelle kaurapellon laiasta ja joesta yli. Nyt vain koira ei enää lähteny yrittämäänkään joen ylitystä. Ei muutaku Talakun kautta sillasta yli ja hakemaan. Aikansa nuhjattuaan se tökkäs jäläkeen ja karho siitä elukat uuestaan liikkeelle. Liekö ollu samat, kukapa tietää.

Ike tuuskas omalla tahollaan pikkupiirteistä hakua Väinön ohojauksesa. Minä lähin samaan alueeseen Freijan kans retkeilemään. Ei siitä muuta saatu aikaan, ku Freijan pikkunen tuulenkaatohaukku...

Siirryttiin Rönnöön ja Ike uuestaan Kapasesta hakemaan. Ny koira liikahteli jo mukavasti ja tökkäs Melanevan laiasa ilimeisesti jäläkeen, ku alako siihen malliin sykertämään.

Ihqu päästettiin samaan aikaan Nuotiopaikalta irti. Hyvin koira liikahti, eka lenkki Viitanevan laitaan liki 800 metriin, toinen Kolomioon yli 700 metriin. Sitte pikkasen nuhjausta tiellä ja takasin Kolomion puolelle touhuamaan.

Sillä aikaa tilanne oli kehittyny sille mallille, että Hilun liikkuttama hirvi oli menny Navettakankaantiestä yli. Jake käveleskeli sinne ja kytki koiransa tieltä. Ike jälitti ilmeisesti yöjäläkeä ja tuli toisesta suunnasta samalle tielle. Sortu siitä Jaken ja Hilun tykö ja samalla tuoreelle jälelle. Pikkasen poikaan tuli vauhtia, pitkän aikaa seuraamisvauhti oli yli kahtakymppiä. Pitkästiellä oli miehitystä ja mullikka erehty kulukemaan liian läheltä passia ja sai kuulan kylykeensä. EI jääny siihen vaan jatko matkaansa. Kohta alako Iken haukku Pitkäsojan laiasa ihan seuran kodan vieresä. Jonku aikaa ehti haukkua ennen lopetuslaukausta, mulli oli seissy ojasa ja Ike antanu ääntä korvan juuresa. Pojat oli ollu makkaranpaistosa kodassa ja ihimetelleet, että miksi tuo koira tuli tuohon nurkalle haukkumaan. Aseetki oli ollu autosa ja joutuneet juokseen ekaks hakemaan pyssyn, että saivat hirven lopetettua.

Me oltiin vielä Nuotiopaikalla noihin aikoihin. Otettiin Ihqu hetimiten kiinni Kolomiosta ja lähettiin ajeleen Pitkäseen. Freija pääsi käymään eka kerran kaavolla, kiinnosti kyllä kovasti.

Keskiviikko oli taas jahtipäivä. Kuus hirveä nähtiin ennenku koiria päästettiin hakemaan. Laitetiin Siro vaihteeksi Harjuun, Kalle meni Karjanevalle ja Naava Nevahakaan. Ike ja Nita jäi autoihin ootteleen.

Siro heti hirville ja muutaman haukkusarjan jäläkeen liikekannalle. Reitti pikkasen eri, mitä Hilulla viikonloppuna, kuitenki joesta yli. Sama oli Kallella homma tien pääsä, vissiin kolomet eri elukat kuskas joesta yli, mutta ei ite onneksi menny peräsä. Se poika on muutamaan kertaan joutunu rypemään joen ylityksisä ja on viisastunu eikä joka paikasta lähe ennää yrittämäänkään.

Siro hyppäs 15 kilsaa hirvien kans ja pääsi sitte haukkumaan. Lähellä Pitkästietä alotti ja hirvet nousi Pikku Palokankaaseen haukuttaan. Pistettiin Väinön kans pyynti pystyyn, mutta Kaunelan maat pelasti vasan. Elukat älys laskeutua Palokankaasta naapurin puolelle turvaan, isäntä oli tähtäilly vassua pitkän aikaa, mutta rehellisenä miehenä jätti ampumati naapurin alueelle. Tien ylityksesä meikäläinenki ne näki ihan ampumahollilta, mutta edelleen väärällä alueella. Pariin kertaan ne tarjos vielä ittiiään kahelle eri miehelle Lukkaroisentien ja Pitkästien risteyksesäki, mutta menivät lopulta raahelaisten alueella. Siro sai sen verran jo aamusta liikettä, että pehmeni aika helposti ja palaili Ressalantielle.

Kallella oli samaan aikaan haukku Kotinevalla. Miehet oli sopivasti passisa Parhalahen rajalla ja hirvet käveli hiljaksiin porukan johtajan passiin. Siitä vasa nurin ja Kva Hätävara Kallelle eka kaato!

Vertti ehti hakia pari lenkkiä Hanhelan kortteikosa, otettiin se kuitenki heti kiinni, ku piti lähtä touhuamaan vasaa nylykyyn.

Huomena sitte taas jatketaan...

Muista kasvateista verille pääsi viikonloppuna seuraavat: Eera, 3,5 tunnin töihin vasa, Ippu 3h haukkuun natu ja Naavalle eka kaato parin tunnin töihin vasa.