Aamusta löysäiltiin koiria Rönnön tien varresta irti. Jake lähti Täpyn kans Pytinkihaaralta, isä-Väinö Siron kans Kapasentieltä ja minä Wiiman kans Rönnöstä.

Täpy karho heti naaraan Jaken näkösille, ei vaan uskaltanu ampua, ku ei tietoa vasoista. Tilanne kuivu siihen, ei koiralla oikein tarpeeks iskua.

Wiima lähti hyvin hakemaan, eka lenkki n. 600 metriin, tuli takas ja teki semmosen 5 minsan pikku lenkin ja lähti sitte talvitieuraa laukkomaan. Meni kymmenkunta minsaa ja 1,4 km päästä Karhukankaasta alako haukku. Pikkasen rauhatonta oli, lähin kuiteski käppäilemään tieuraa lähemmäks. Haukku alako siirtymään kohti 1,5 km pääsä Pitkäsentiellä olevaa passiketjua (kolome miestä siinä ketjusa). Hiljakseen haukku meni etemmäksi... Kunnes kuulu laukaus ja Wiiman haukku alako kuulua paikaltaan. Meni joku minuutti ja puhelin alako tärrätä. Kortesalon Urho soitti ja sano, että "Ammuin sun koiralle 18-piikkisen uroksen". Koko setti kesti 40-45 min, ei niin tullu kelloa tiirailtua. Palailin autolle ja lähin paikanpäälle.

"Kiss of death"

Siro löysi lopulta kans kopukan ja hyppyytti sitä ympäriinsä. Gepsailtiin ja saatiin koira kii, ku nuppa pölähti auton etitte Rönnön tien yli.

Japan löysäsin hakemaan puoli yhen maisa ja kytkin sen rapian tunnin päästä kaavolta, Vihannin Eränkävijöitten senioriosasto kopas pikkusen nupan sen etteen. Kannoin koiraa viiskytä metriä kaavolta. Oli niin kankiaa poikaa, ettei askelta saanu otettua.

Huomena taas lähemmä maastoon.