Jappaa on rassattu viimesen seittemän päivän aikana urakalla. Viikon aikana kuus mettäpäivää, alakaa olleen aika juntturasa poika.

Ei päivät mittään älyttömän pitkiä oo ollu, la ja su n. kolomen tunnin setit ja niihin molempiini vasat nurin. Maanantaina n. 8 tunnin kovat työt naapurin puolella, karkko matkoja ehkä 10 kilsaa, tiistaina vapaa, keskiviikkona kovaa laukotusta aamusta ensin pari tuntia,  koira kiinni tieltä. Uus haku ja taas hyppyytystä tunteroinen, vasta kahen maisa iltapäivällä alako nuppa antaa haukkua,  kutsusta kiinni klo 17.30.

Eilen huippu työt emällä ja kahella vasalla,  löytöki vasta toiselta lenkiltä LM 1,3 km,  karkkoja monta, uusintoja monta, AT:ta monia, haukkutiheys viien tunnin kohalla 91 krt/min,  HT pikkasen myöhemmin 87. Ui Piehinkijoesta yli joskus viien korvilla iltapäivällä hirvien peräsä kovalla karkolla. Pääsin antamaan kunnon huutokarkon Parhalahtisten puolella jottain kuuen jäläkeen, kovan viheltämisen ja hylsyyn puhaltelun jäläkeen koira luovutti ja laukko isin luo. Loppuverkaksi vielä nelisen kilsaa kävelyä autolle,  tosin suurimmaksi osaksi tietä pitkin... (Huom!   Vasan ois saanu kaataa, isäntä muni.)

Tänä aamuna koira jo katteli sen näkösenä, että meinaakko tosiaan, että lähetään? Lähettiin me ja Wiimaki oli taas messisä.  Ajeltiin se normi 50 kilsaa Harjuun ja sieltä Rönnöön  ja koira irti. Lähtihän se hakemaan niinku hirvikoira ainaki ja taas ekalta lenkiltä  n. kilsasta joku kuppana liikenteeseen, kolomisen tuntia jakso mennä peräsä, sitte vissiin patteri tyhyjeni ja koira luovutti. Uiskenteli hirven peräsä kahesti Piehinkijoen yli ja vielä kolomannen kerran, päästäkseen Mitsun  takapenkille loikomaan. Muut tessut joutu lavalle koppiin kutjottamaan...

Joka ikinen reissu koira on lähteny liikenteeseen kiitettävällä haku noppeuvella ja laajuuella, ukot on istunu autosa tai nuotiolla ja seurannu misä koira kaahailee. Siitä minä tykkään, eikä oo kaveritkaan valitelleet!

Tämän seittemän päivän aikana Japasta on tullu isännän silimisä viimein HIRVIKOIRA! 

HIRVIKOIRA on makoillu pari-kolome iltaa kylymän viiliästi olohuoneen matolla tai millä matolla millonki, lupa on tästä lähin voimasa. Talon vanhempi HIRVIKOIRA joutuu kuuhottamaan tarhasa kaluteten muitten koirien haukkuun kaajettujen otusten kalloja.

Wiima, Kira, Emma ja Siroki on maastosa ollu, niillä on olllu enempi liikkuvia elikoita. Wiimalla tosin ei niitäkään, se värkkäilee enempi isännän ilona tai harmina, miten sen nyt ottaa...