Fin Kva Usvanniityn Jappa FIN26052/04B

(i. Kva Tölömäen Vili, e. Kva Usvanniityn Mimmi)

Kasvattaja: Pentti Koskelo, Oulunsalo

s. 22.3.2004

 

Jappa on ollu nuoresta lähtien kiinnostunu hirvestä, eka haukku oma-alotteisella löyvöllä seitenkuisena, toiseen haukkuun vasu nurin ikää tais olla 7 kk ja 12 pvää.

Jappa on ollu hyvä hakija pienen ikänsä, eipä oo juuri tarvinnu varsikenkiä jalakaan, ku sen on palstalle löysänny. Ylleensä oottelen vain autolla ja kepukalla seurailen misä poika laukkoo. Jostaki on ylleensä alakanu rouskutus kuulua.

Japan parhaita avuja on laaja ja nopea haku ja rauhallinen haukun alotus, lähes poikkeuksetta hirvet jäävät löytöpaikalle. Erityisen sitkas se ei oo, muutamia parin erän töitä sillä on ollu, pisimmillään se on viihtyny hirvellä n. 18 tuntia. Haukku on riittävän tiheä, mutta kuuluvuus on heikohko. Ite en tykkää sen haukkuäänestä.

Kokeisa Japalla on menny aikas mukavasti, viiellä käynnillä valioksi ja pari kertaa piirin kisoisa.Syksyllä -08 lohkonvalinnasa osallistujana. Sielä kyllä meni kaikki persiilleen. Eka päivä huono ja toisena hirvi jokeen ja häiritsevä este, ei uutta löytöä.

Karhukoiran näkönenki Jappa on, näyttelystä EH:ta ja Eriä, lisukkeena yks vara-serti.

Kaatojen myötä on ilmaantunut huolestuttava piirrre; vihaisuus kaavolla. Eikä ole piilovihanen, varmasti outo ukko tietää, ettei ole vainajan luo asiaa! "Omat" päästää kyllä mukisematta jatkotoimille. Kotioloisa ihanteellinen koira, se ei hauku tarhasa, joskus menee viikkoja, ettei sen kuule häkisä haukkuvan. Sitä voi pitää edelleen pihalla irrallaan seisojien kans ja sisällä huomaamattomampaa koiraa saa hakea.

Jappa on perso hirvelle, se on HIRVIKOIRA.

"Lenkkeilijöitten etitte oli menny kolome hirveä ja lähettiin pojan kans niitä jallittelemaan. Päästin koiran Pitkäsentieltä irti, se lähti puhaltamaan kauhiaa kyytiä peltojen yli Hanhelaa kohti. Muutaman minuutin päästä kuulu muutama haukahus ja kiljahteluja. Kirvasin jo, että sinne meni. Benehvooni alako suoltaa päivityksiä ja Kivilampin laiteilla vauhit alako näyttää lupaavilta, soitto koiralle ja haukkuhan se.

Autoilin Pitkäsjärvelle päin tuulen alle, Japan karhea loukutus kuulu mukavasti kuulakalla kelillä. Päivtykset näytti, että hirvi käveleskelee hiljalleen likemmäs, hyvästi jo omalla puolella. Otin Sakolaisen käsiin, pukkasin pulikan piippuun ja lähin hipsimään mettäkoneen ajouraa vastaan. Kävelin kovaa ajouraa pitkin reippaasti menemään ja aloin kuulostella, että kovinpa se jo läheltä kuuluu. Korkia kankaanselkä oli eesä ja astuin muutaman askeleen, että näin harjanteen yli. Perketi, sonni siinä satasen pääsä Japlle päätä puistautteli pienesä kuusituppaasa, keskellä harvennettua männikköä. Laskeusin polovelle, otin ristikon sonnipojan lavan taa ja puristin. Otti pirunmoisen ryykelin ja keikkas n. 50 m päähän."