A-veljesten tulokset vahavistettu, Aukustille avo 1 81,50 Viitasaaren kokeessa ja Akulle avo 1 70,50 K-P:n non-stop kokeessa. Lisäksi se Afan ykönen, niin Wiiman eka pentueen pentuearvo 8/3 "pentusyksyn" jäläkeen, ei hullumpaa!

A-veljesten systeri Amira on eka kertaa kiimassa, viikon päivät on punasta ollu lumella. Toivottavasti äitee-Wiimaki alakas mahollisimman pian tippaseen, niin pääsis Sooloki miesten töihin...

Lisäks vielä! Wallella tänään mehtäpäivä, saihan se kanin ylös huonosta kelistä huolimatta (lakana keli, 15 senttiä uutta lunta). Uuniinhan se jänes joutu...

Haukkurikasta ja kaikinpuolin mukavata uutta vuotta kaikille ympäri Suomen!

Kiitoksia kaikille Punkkikorpisten omistajille yhteistyöstä! Jatkanemma ens vuonna sammaan malliin.

Koerintamalta tietoa: A-veljet on startanneet viime päivinä ja ilmeisesti molemmat siirtyvät voi-luokkaan. Lisätietoja myöhemmin...

Punkkikorven kennelin porukka toivottaa oikein rauhallista ja mukavaa joulunaikaa mehtästäjille ja koiraharrastajille!

"Jahtitonttu päiväunilla, ikää viis vuotta ja kolomas jahtisyksy takana."

Wallelle kaatu eka jänis ajoon viime perjantaina. Petro meni käyttään koiraa viidakosa, rapian vartin ajan oli pikkukoira hakenu ja kani liikenteeseen. Kolomisen varttia oli kerinny ajaa, ennen ku SBEstä oli alakanu hylsyä pölistä ja jänes heittää volttia.

Punkkikorven Afa haukku avo 1 73,50 torstaina 15.12 Siikalatvan pitkäsä kokeesa. TA 280, HA 182, jne. Pikkasen oli loppu erästä alakanu isäntä kiinnostaan liikaa ja yhteyenottoja oli kertyny. No, kuiteski nuorta narttua hirviki kiinnostaa.

Wiiman kans käytiin Reisjärvellä lauantaina 17. pvä, tulos voi 0 8 pistettä. Haku aikaa kerty 430 minuuttia. Hirvi oli, muttei haukkua kuulunu, viimenen hakulenkki kesti puoli kahestatoista kymmenen yli neljään...

Viikon aikana A-pennut on ollu työmaalla:

- Maanantaina Aukustilla 2,5 tunnin haukku

- Tiistaina Aikulla pätkä haukkua ja seuraamista jokunen kilsa

- Tiistaina Afalla hyvä työskentely, naapurista oli yritetty karkotella hirviä omalle alueelle. About 30 kilsaa oli kepukan mittariin tullu työskentelymatkaa, haukkuaki aina välillä. Ens torstaina koestartti.

- Lauantaina Alma oli toimitellu hirvelle parisen tuntia.

- Lauantaina Aku oli nakattu tunnin vanhalle jälelle. Ei ollu poika taakseen katellu, ku oli päässy irti.  Puolitoista tuntia oli lappanu jäläkiä ja sitte kiinni. Menosa avo-kokkeeseen...

-  Tänään Aavalle vasu reilun puolen tunnin töihin. Kiikunkaakun koekunnosa...

- Amira seuraili tänään myös hirveä, ei taaskaan löytöhaukkua kuulunu. Pikkasen kiivaasti mennee elukoille, mitä nyt kepukasta voi päätellä.

- Akiran omistajan kans en oo soitellu viime aikoina

Käytiinpä sitte Wiiman kans Saloisten kokeesa, kaks lappua mistä valita ja otin Liminkanevan, jälelle jääny ois ollu Rönnö. Eli ei kotikenttä etua...

Hyvin hutte lähti hakemaan, eka reissu n. 800 metriin, toiselle lähti alatuuleen ja perkkas sieltä kopukan liikkeelle. Ei se sitä haukkua saanu, seuraamiseksi meni. Pikkasen jänskätti, ku koira räpiköi Liminkaojasta yli. Pääsi se siitä ylitte, vaikka ehin jo pelätä pahinta... Koira Pyhäjoki-Vihanti tieltä kiinni ja uuteen hakuun.

Parista paikasta haetettiin, muttei haukkua saatu. Mukavasti laukalla Wiima liikku, alakuun varsinki melekosta haipakkaa, lenkkien pituus oli n. 10-15 minuuttia, parhaat liki puolituntisia.

Pisteet seuraavasti: hakunopeus 10 ja - laajuus 8 eli yhteensä 9 pistettä.

Haun aikana ei juuri liikuttu, tuomarit pisti kuljetuksi matkaksi viivan.

Wallella oli tänään eka jänisajo, reilun puolituntia oli ristiturpa pysyny liikenteesä. Toivottavasti ei lunta tuu liikaa, että ehitään poikaa käytellä hyvillä keleillä opiskelemasa jäniksenajon saloja.

Karhukoirista sen verran, että Punkkikorven Aukusti oli maanantaina paukutellu hirveä 2,5 tuntia ja Afa oli menny jonkun kantturan peräsä gepsinmittarin mukaan 28 kilsaa.

Wiima teki hyvän ykösen eilen Haapaveen kokeesa, 92 pinnaa oli lopputulos.

Pöytäkirjan kertomaa:

Hakemaan 8.47, haun aikana kuljettu -, hirvi löyty 9.15. LM 0.9, LH 120, HA 251, KH 244, TA 300, TM 3.4, Karkot 5, UH 5, AT 4, HT 90, YO -/1, koe lopetettiin 14.15 ja koira kytkettiin 18.10

Lauantaina 10.12 ryykätään Saloistan koettelemukseen, toivotaan samanlaista päivää ku tiistaina.

Wiima on tarkotus astuttaa seuraavaan kiimaan Fin Kva Sydänmaalammen Soololla. Soolo on koenäyttöjen perusteella hyvin hakeva, työmaalla mukavasti pysyvä uros. Lisäksi koira on alottanu hirvityöt nuorena.

Kattokaatten linkistä minkälaiselta yhistelmä vaikuttaa.

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FIN24850/06&ReknoE=FIN38240/08

Isä-Väinö kaato tännään Japan haukkuun Oltavasa pari vasaa, joten Äijälän sukukunnan hirvijahit tältä  syksyltä on jahattu.

Eräseura Karhun pyynnin jäläkeen näytti jo huolestuttavalta, että kausi jää kovin lyhyeen. Onneksi Möykkylän Metsästäjät ja Oltavan porukka ottivat mukaan jahtihommiin, joten saatiin tessuille "jatkoaikaa". Siitä kovasti kiitoksia heille! Aina se on mukavampi tykin kans lähtä maastoon, ku pelekästään tulitikkulaatikon. Niin, ja vasan maksa on parasta mitä hirvestä löytyy, ainaki mun mielestä!

Jos nyt vielä Wiiman saisa KVA:ksi tän kauen aikana, niin asiat on aika mallillaan. Ens viikolla yritetään tiistaina Haapaveellä ja lauantaina Raahen suunnasa.

Amira nyt ei oo haukkuja saanu, mutta mikä tärkeintä hirven seuraaminen kyllä vaikuttaa kiinnostavan. Muutamia useamman kilsan seuraamisia on viime aikoina ollu, että jospa se siitä lähtis.

Käytin Jappaa tänään Akuutisa silimätarkastuksesa, terveet oli silimät.

Jappa oli oikein tyytyväinen, ku sai makoilla Skodan perällä lämpimäsä ja vielä tasasella asfalttitiellä. Normi reissulla kaahataan kuoppasia mettäteitä ja koirat on Mitsun lavalla. Japan suosikki paikka Mitsusa on halakolaatikko...

Tännään aamusella päästettiin Jappa hakemaan Oltavasa. Oisko vajaa puoliska tuntinen menny, ku Maukarinkankaasta reilusta kilsasta alako mökä kuulua. Otettiin Jaken kans heti tykit kätösiin ja lähettiin haukulle, no se hyvin pysy kaks minuuttia... Oikiasti mulla oli vähä kiire ku puoli kaheksitoista piti lähtä töihin.

Täpy otettiin völöjyyn tarkotuksena valakasta silleki mitä hirvikoiran pittääpi oikiasti tehä. No lähtihän se hakemaan, kävi ihan hyvän lenkin, tais tehä pariki. Met oltiinki jo aikalailla haukun tuntumasa ku se tuli niiltä lenkeiltään. Menihän se sitte isäpapalle kaveriksi haukkumaan.

Siinäpä sitä sitte hiivittiin haukulle ja kuunneltiin ku koirat messus hirvelle. Minä tietysti ahaneempana menin eellä ja olinki jo hyvällä kyttäys hollilla, Jake tuli pikkasen takempana jonku 10 metriä mun sivulla. Seki hiissas ihtensä hyvälle hollille kannon päälle. Siinä sitte elein ja ilimein keskusteltiin, että mitpä haukusa on. Minä olin nähäny naaraan ja olin jo sitä tappamasa, Jaken eleistä ja ilimeistä ymmärsin, että vasaki on muasa. No niin se Jakeki oli ymmärtäny minut, että 1+1 on haukusa.

Vasanpyyntihän se on joskus työlästä, niin vaikutti nytki olevan. Jake ois sen natun pystyny kopaseen jo pitkän aikaa, mutta misäpä vasa? Minä hiissasin pikku kuusen suojasa ittiäni likemmäs ja naaras piti ittensä semmoseen hyvään väliin seisomaan 10 metrin päähän ja katto Äijälää hyvänlaisen tovin. Siitä se lähti karkolle ja minä ootin ase valamiina, että millon vasa pökäsee samasta välistä ja saa Lapuan Megan lavan taa. No ei siitä vasaa menny. Kyselin Jakelta, että mihinhän se vasa katos? Se siihen meinaili, että en tiiä ei hän oo nähäny ku tuon nupan. Minä siihen, että en minäkään. No ne meiän ilimeet ja eleet oli sen verta huonosti tulukittavia, että molemmat ymmärsi toisen tietävän haukusa olevan emän ja vasan. 

Se natu karkkos siitä seittemisen sattaa metriä OuKo:n linjan laitaan. Sielä oli passisa yks mies joka osas sopivasti liikkua haukun tuntumaan ja räppäs kantturaan reiän. Jake sen sitte lopetti ja koppas Japan heti liekaan, että tyttö pääsi tutustumaan kunnolla kaatoon.  Niin pääsi Täpläki eka kertaa näkemään likeltä miten tosi ammattilainen työskentelee, ku isäänsä peesaili. Niin ja miten ne amatöörit tupeltaa...

Nimittäin Punkkikorven Afalle eka hirvi. Eilen oli omistaja onnistunu kopaseen vasan kahen ja puolentunnin töihin. Kolomanteen uusintahaukkuun oli päässy sen verta liki, että vasa oli henkensä menettäny. Koira ei ollunna jääny kaavolle, vaan oli yritelly kolomisen kilsaa vielä toppuutella emää ja toista vasikkaa.

Samasesa puhelusa tuli semmoonenki uutinen, että Punkkikorven Sero oli menehtyny työmaalle viime lauantai-iltana. Kepukka oli jääny näyttämään sammaan paikkaa iltapimiäsä, aamulla oli miehet menny katteleen, että mikä on tullu. Koira oli ollu pienesä vesiojasa hengetönnä. Mitään ulukosia vammoja ei koirasta ollu löytyny, eli kuolema johtu ilimeisesti sairaskohtauksesta. Hukkuminenkaan ei kuulemma oikein tuu kysymykseen, ko koira ollu perso uimaan ja ojan pohojalla ollu vaan pikkasen vettä. Vissiin kuus hirveä sen avulla oli orteen tänä syksynä haalattu.

Akun tunnin ja kolomenvartin haukkuun kaatu sunnuntaina 2+2 piikkinen uros. Oli Akun toinen hirvikosketus eläissään... Aavan haukkuun kaatu samasena päivänä vasa. Haukun kesto 45 minuuttia.

Samasena pyhäpäivänä äitee-Wiimakiteki sen verta töitä, että hirviä saatiin. 80 minuuttia se kerkes haukkua ja passissa paukku, viimesen lopetin sitte ite haukkuun myöhemmin. Eli meni koko parvi... Vaikuttaa siltä, että koira alakaa kuntoutua. Hakee hyvin ja ny maistu haukkuminenki.

Lauantaina Tarmon porukka sai hirven Japan koko päivän töihin, pienonen natumullikka kaatu seisontahaukkuun. Oli poika taas tomerana kaavolla, ei ollu kaatajalla asiaa pistämään. Onneksi "isi" oli saapusalla ja kävin kantamasa pojan pois hirven ääreltä.

"Perso verelle ja karvaamiselle, Wiima nautiskelee työnsä tuloksesta"